On se niin väärin...

Lueskelen mielenkiintoista kirjaa... kirjan nimi on Vääryyskirja. (Toim. Tuula Helne ja Markku Laatu, Kelan tutkimusosasto 2006)

Onpas Suomeen viime vuosina mahtunut suuri määrä huutavia vääryyksiä:
- hyvinvointipolitiikassa on monia vääryyksiä
- New Public Management on julkisen sektorin suurin vääryys
- sosiaalityössä on vääryyksiä
- vangit kohtaavat vääryyksiä
- asunto voi olla loukku
- kotiäiti on anomalia
- vääriin päätöksiin ei saa muutoksia
- ketään ei kiinnosta maatalouden rakennemuutoksen seuraukset

Kirjan viimeisessä artikkelissa Marjatta Bardy kysyy: Mitä meille ja meissä tapahtuu?
Bardy mukailee Jane Jacobsia, jonka mukaan eriaikaisten kulttuurien kukoistukselle ja kuihtumiselle ominaisia tulkinnallisia kamppailuita kuvastavat termit kauppiasmoraali ja huolenpitomoraali. Kukoistuskausille ominaista on se, että kumpikin moraalinlaji on hyvin kehittynyttä. Kauppiasmoraali tuottaa voittoa ja huolenpitomoraali vaalii sitä, mitä ei voi panna kaupan. Yhteiskunnalle käy huonosti, jos vain jompikumpi moraalilaji on vallalla.

Huolenpitomoraalin mukaisessa toiminnassa "voitot" karttuvat pitkäjänteisestä kannattelusta, monesti hitaista ja usein mittaamattomista, kärsivällisistä ja toistuvista arjen kestävistä suhteista ja teoista. Huolenpitomoraalissa lähtökohdat kiinnittyvät ihmisen arvokkuuden ja yhteisvarantojen vaalimiseen. Kauppiasmoraali taasen ei harjaannuta ihmisen kehitystä, oppimista ja hoivaamista kannattelevaan löytöretkeilyyn. Sen ydin on rahassa mitattavien voittojen kartuttaminen. Toimien keskiössä ovat nopeasti omistajiaan vaihtavat hyödykkeet, uuden vaihdettavan kehittely ja markkinoiden valloittaminen, laskelmiin, intuitioon ja riskinottoon perustuen. Toimet kunkin moraalilajin piirissä hyödyttävät yksilöitä ja yhteiskuntaa.
(Bardy 2006, s. 247)

Jahas, tähän siis on menty, näin on päässyt käymään. Kauppiasmoraali on alkanut syödä yhä suurempaa osaa yhteiskunnan toiminnoista. Meillä on siis käsissämme aito kulttuurin muutos. Mielenkiintoista elää näitä aikoja. Mielenkiintoista on myös ajatella sitä, että tämä on kaikki vain kulttuurin muutosta, vaikka aina siltä kuullostaa, että nämä ovat vääjäämättömiä tosiasioita ja näihin on vain pakko pakko pakko sopeutua.

Loistava esimerkki pakkopuheesta on toinen kirja: Leena Eräsaaren Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen (Gaudeamus, 2002.)
Eräsaaren tutkimuksen mukaan iso paha Engeli vei meiltä itse asiassa oikeuden julkiseen tilaan yleishyödyllisenä hyödykkeenä. Nyt sellainen humpuuki kuin yhteisöjen omat tilat vain siksi, että sellaiset on ollut tapana olla, on historiaa. Kaikesta käytöstä pitää maksaa. Viis siitä, että maksaja on valtio, ja maksun vastaanottaja on valtio. Tämä kummajainen on perujaan Britanniasta, jossa Thatcherin kauden uuskonservatiivit keksivät Uuden Julkisen Hallinnon (New Public Managemet) eli "löysät pois" -ajattelun.

Nyt on löysät pois jo myös kaupunkien hallinnosta. Siltä ainakin vaikuttaa, kun esimerkiksi Turun maakuntamuseo hankkiutuu eroon joistain kohteista siksi että niiden ylläpito maksaa hurjat 400-500 euroa vuodessa. (Kaupungin tilalaitos on perinyt Turun maakuntamuseolta vuosivuokraa Kupittaan kaivosta 488,64 euroa ja Kingelinin huvimajasta 554,64 euroa.) Sen lisäksi yksityinen mesenaatti lahjoittaa 200 teoksen "liisausmaksun" (8 euroa/teos) kouluille, jotta kaupungin koulut saavat pitää kaupungin kokoelmiin kuuluvat taulunsa seinillään.

- ajoittaisen ajattelukohtauksen kourissa - jälleen kerran -
Hanneleena

Tässä esitetyt mielipiteet eivät ole MuTun virallisia näkemyksiä